Tilan tarina Maijan kokoamana

MaijanNiemi - mikä ja missä?
En edes tiedä vuosisatoja taaksepäin tämän paikan tarinaa ja enää ei ole ketään, jolta sitä edes kysyisin. Mutta niillä tiedoilla mennään, mitä nyt on käytettävissä.

Lähdenpä selvittämään historiaa nykyhetkestä taaksepäin. Tämä tila tuli omistukseen 2.4.2020, kun ostin paikan itselleni äitini kuoleman jälkeen.
Sitä ennen tätä olivat omistaneet vanhempani Rakel ja Martti Haanpää. Isäni kuoli 1997 ja äitini syksyllä 2018. Tämähän on äitini kotipaikka ja isäni tuli tuolta Jalasjärven Mäntykylästä vävyksi. Vanhempani vihittiin vuonna 1963 ja samana vuonna he ostivat tämän paikan itselleen äitini vanhemmilta eli isovanhemmiltani, isoäidiltäni Maria Sofia Lamstedtilta ent. Haapamäki (1901-1963) ja isoisältäni Sakari (Hinttu) Suomiselta (1900-1970). Heidän oli vihitty vuonna 1934. 
Isoäitini isä oli Lamstedt (myöhemmin Niemi) Iisak (1878-1908) ja puolisonsa Susanna Olivia o.s. Autio (ent. Tuomisto / Tallberg / Haka-Taivalmäki) (1882-1953).

Minulla ei ole tietoa, ovatko Iisak ja Susanna asuneet tätä mäkiä ja kuinka pitkään tai mikä on heidän historiansa, mutta kirkonkirjoista voisin päätellä, että näin voisi olla ja samalla Iisakin sukunimi on muuttunut Niemeksi, josta myös tämän paikan tilannimi juontanee juurensa. Toki sen tiedän, että isoäitini Maria Sofia on jo vuoden vanhana vuonna 1902 lähtenyt Amerikkaan äitinsä Susannan kanssa, jonne eivät kuitenkaan pidemmäksi aikaa jääneet, vaan palasivat takasin Pohjanmaalle. Iisakki kuoli 1908 Helsingissä paluumatkalla Amerikasta.

Iisakin isä oli Kaarle Arvid Matinpoika Lamstedt (1836-1912) Kirkonkirjojen mukaan maanviljelijä Kaarle kuoli työnsä ääreen Ruotsinperän pelloille ja oli Ojaniemen Lamstedtin torpan isäntä. Hänen puolisonsa oli Maria Matintytär Lamstedt o.s. Ojaniemi (1840-1922). Heillä oli 11 lasta. Lähes kaksisataa vuotta noissa henkilöissä pääsee historiaa taaksepäin.

Jos vanha päärakennus, mikä jäi pois asuinkäytöstä 1970-luvun alkupuolella, osaisi puhua, varmasti kertoisi monta mielenkiintoista tarinaa tämän mäen ja sen asukkaiden historiasta.

Joku huhu kertoo, että kyseinen tupa olisi joskus aikoinaan siirretty nykyiselle paikalleen tuosta muutaman sadan metrin päästä mutta mene ja tiedä.
Kukaan tämän päivän ihmisistä ei ole tuota siirtoa ollut näkemässä niin varmuudella emme sitäkään tiedä. Vielä pitää mennä ”kollaamaan” joka hirsikerta tuosta vanhasta tuvasta, jospa jostakin hirrestä löytyisi jokin vuosiluku ja valottaisi taas tuonkin rakennuksen historiaa hieman lisää.

Mennyt on historiaa.
Toivottavasti me teemme sitä omalla tavallamme koko ajan lisää.